DIPLOMAATTINEN SUOJELU JA ASIAVALTUUTTA KOSKEVAT KYSYMYKSET⚖️

Silja Tuominen

Monikansalaisuus kansainvälisessä oikeudessa on moniulotteinen ilmiö, johon liittyy etuja, sekä haasteita. Näkemykseni mukaan monikansalaisuus edistää kansainvälistä yhteistyötä eri valtioiden välillä ja vaikuttaa siten esimerkiksi yksilön koulutus- ja työskentelymahdollisuuksiin. Lisäksi kaksoiskansalaisen on mahdollisuus hyötyä molempien valtioiden takaamista yksilön oikeuksista.

Vaikka monikansalaisuudesta on monia hyötyjä, nähdäkseni haitat liittyvät kaksoiskansalaisuudesta aiheutuviin oikeudellisiin ristiriitoihin. Valtiot voivat asettaa yksilölle oikeuksien lisäksi velvoitteita, jotka synnyttävät keskinäiset ristiriidat.

Vaikka kansainvälinen oikeus tunnustaa monikansalaisuuden, on sen sääntely keskittynyt yhtäältä valtioiden vastuukysymykseksi. Tästä voi nähdäkseni aiheutua ongelmia, jotka liittyvät yksilöiden diplomaattiseen suojeluun.

Astrid Snäll

Kaksoiskansalaisuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on kahden eri valtion kansalaisuus samanaikaisesti. 

Kaksoiskansalaisuus on itse henkilön näkökulmasta hyvä asia, koska hänellä on silloin laajemmat oikeudet ja voi hyödyntää molempien maiden etuja ja oikeuksia, esim vaikka koulutusta ja sosiaalipalveluja. Kaksoiskansalainen voi myös matkustaa, työskennellä ja asua vapaasti molemmissa maissa ilman viisumirajoituksia. Toki EU-kansalainen voi tehdä näin EU-alueella, mutta esim. jos olisi Suomen ja USAn kansalaisuus vaikka samaan aikaan. 

Taloudellisesti tämä voi rasittaa yksilöä verojen osalta, jos hän joutuu maksamaan niitä molempiin maihin. Tosin useilla mailla on verosopimuksia kaksoisverotuksen varalle, eli ne voi myöhemmin vähentää tai hyvittää, jos on joutunut maksamaan tuplasti veron. Toki yksilöllle on ehkä helpompi tienata vain toisessa valtiossa, jolloin nämä eivät menisi sekaisin, mutta uskoisin, että on tavallista, että kaksoiskansalainen vaikka omistaisi asunnot molemmista maista ja maksaa näistä veroa siihen maahan, jossa omaisuus on. 

Lisäksi kaikilla mailla ei ole vaikka asevelvollisuutta (miehille erityisesti). Ja esimerkiksi, jos mieshenkilö on USAn ja Suomen kansalainen ja asuu USAssa niin hänet voidaan velvoittaa tekemään asepalvelus/siviilipalvelus Suomeen pitääkseen kansalaisuuden. USAssa tämä olisi vapaaehtoinen. 

Ongelmia voi syntyä, jos on meneillään diplomaattisia konflikteja, eli että valtiot olisivat keskenään konfliktissa tai jos kansalainen joutuisi oikeudellisiin ongelmiin toisessa kansalaisuusmaassaan. Lisäksi kansalaisen suojelu toista kansalaisuusmaata vastaan on ollut ongelmallinen. Toki tätä on pyritty ratkaisemaan esim. materiaaleissa mainitulla ensisijaisen kansalaisuuden testillä. 

Venla Salminen

Yleisesti katsoen monikansalaisuudessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvinä puolina voidaan pitää muun muassa sitä, että henkilö voi hakea vapaasti diplomaatista suojelua miltä tahansa valtiolta, jonka kansalainen tämä on, muita valtioita vastaan, ja henkilö voi nauttia useamman maan kansalaisoikeuksista. Esimerkiksi hän voi mennä kyseisiin maihin vapaasti oleskelemaan ja työskentelemään sekä saa niissä äänestysoikeuden. Monikansalaisuuden omaava henkilö voi saada myös useamman maan passin, joilla on erilainen arvo kansainvälisesti. Esimerkiksi Suomen passilla tarvitaan viisumi Kiinaan, mutta Italian ja Espanjan passeilla ei tarvita. Erityisen käteväksi voidaan katsoa tilanne, jossa henkilö saa kaksoiskansalaisuuden kautta EU maan passin, jota kautta hän saa myös EU maan kansalaisen oikeudet.

Huonoja puolia kuitenkin myös löytyy, kuten byrokraattiset ongelmat, kun henkilön on huolehdittava itse, että ilmoittaa kansalaisuuksistaan viranomaisille, koska valtioiden väestörekistereiden välillä ei ole automaattista tiedonsiirtoa eikä aina kansallisten viranomaisten välilläkään tiedot ei siirry. Esimerkkinä tilanteesta Suomessa henkilö, joka ei ollut vahvistanut Suomen kansalaisuuttaan ilmoituksella 22 vuotta täytettyään ja siten oli menettänyt sen, suoritti kuitenkin vanhempana suomalaisen asepalveluksen ja sai suomalaisen henkilökortin, koska viranomaisille ei ollut tietoa kansalaisuuden menettämisestä. Tämä voi aiheuttaa laajempiakin haasteita. Kansainvälisesti keskustelua on käyty myös niin sanotusta "kultaisesta passista", jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa varakkaat henkilöt ovat hankkineet kansalaisuuksia pelkkien hyötyjen takia.

Monikansalaisuus voi aiheuttaa haasteita diplomaattisessa suojelussa, kun henkilö hakee suojelua valtiota vastaan, vaikka on tämän kansalainen. Tilanteessa käytetään apuna todellisen kansalaisuuden testiä, jossa ajatuksena on, että henkilöllä olisi ainoastaan yksi ensisijainen side valtioon. Tilanteet voivat kuitenkin olla käytännössä hyvinkin monimutkaisia ja henkilöllä voi olla vahva side useampaan maahan, jolloin yksinkertaistava testi ei voi aina tarjota ratkaisua tilanteeseen.

Vaikka monikansalaisuudessa löytyy hyvien puolien lisäksi huonoja puoli ja haasteita, on se mielestäni lähtökohtaisesti hyvä asia varsinkin nykyisessä globaalissa maailmassa. Monikansalaisuus voi tukea henkilön identiteettiä, joka on kahden kulttuurin kasvatti, kun hän pystyy toimimaan tasavertaisesti kummassakin kotimaassaan.

Aada Hakonen

Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta monikansalaisuuteen liittyy sekä etuja, että haittoja. Omasta mielestäni monikansalaisuudessa etuja on enemmän kuin haittoja, vaikkakin monikansallisuuteen liittyy monia ongelmallisia kohtia. 

Etuja kaksoiskansalaisuudessa on työskentely-, kouluttautumis- sekä asumismahdollisuus kummassa tahansa maassa. Lisäksi kaksoiskansalaisuuden omaava henkilö on oikeutettu kaikkien kansalaisuus maidensa passeihin. 

Mielestäni monikansallisten henkilöiden työllistäminen kansainvälisissä oikeudellisissa tehtävissä olisi hyödyllistä oikeuskehityksen kannalta sen vuoksi, että monikansalaisuus lisää diplomatiaa. 

Valtion virkatehtävissä työsekentelyyn, erityisesti valtion turvallisuuteen liittyvien työtehtävien voidaan joissakin tapauksissa pelätä vaarantuvan monikansalaisuuden vuoksi, mikä saattaa vaikuttaa henkilön työmahdollisuuksiin. Esimerkiksi olen itse tavannut Venäläisen perhe tutun kautta henkilön, joka on aikoinaan työskennellyt Venäjän valtiolla merkittävissä tehtävissä juristina. Hänellä on Suomen kansalaisuus, mutta hän ei tietoturva syistä saa työskennellä Suomessa juristina.

Kaksoiskansalaisuus voi koitua ongelmalliseksi myös kansainvälisen aseellisen konfliktin tilanteessa, jos henkilöllä on molempien konfliktin osapuoli maiden kansalainen. Tällaisissa tilanteissa voitaisiin katsoa 'todellista' kansalaisuutta. 'Todellinen' kansalaisuus voi kuitenkin toisinaan olla vaikea määrittää, jos yksilöllä on vahvoja siteitä kumpaankin kansalaisuus valtioon. Vaikka 'todellinen' kansalaisuus olisikin määriteltävissä, konflikti tilanteessa olisi epäinhimillistä asettaa henkilö taistelemaan omiaan vastaan. 

Ukrainan ja Venäjän pitkän yhteisen historian vuoksi, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut kansalaisuuden kannalta ristiriitaisia tilanteita. Monilla Ukrainalaisilla ja Venäläisillä on suhteita molempiin valtioihin ja monilla saattaakin olla sukulaisia taistelemassa vastapuolella.

Siiri Haaksi

Mitä hyvää monikansalaisuudella on?

Varsinkin yksilön kannalta monikansalaisuus on hyvä asia. Se tuo yksilölle laajemmat oikeudet, sillä hän voi hyödyntää kummankin/kaikkien maiden tarjoamia oikeuksia, esimerkiksi diplomaattisen suojelun haku kummaltakin maalta. Monikansalaisuus on mielestäni olennainen osa perusoikeuksia.

Mitä huonoa monikansalaisuudessa on? Mitä haasteita se mahdollisesti synnyttää?

Haasteiksi monikansalaisuudessa voi muodostua erityisesti kahden oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan eroavan valtion oikeuksien ja velvollisuuksien yhteensovittaminen. Esimerkiksi Japani ei salli kaksoiskansalaisuutta tämän takia.

Johanna Kirvesniemi

Monikansalaisuuden hyvät ja huonot puolet

Yksi monikansalaisuuden suurimmista eduista on liikkumisen vapaus. Useamman passin omistava henkilö voi matkustaa, asua ja työskennellä useissa maissa ilman monimutkaisia lupaprosesseja. Kaksoiskansalaisuus on myös varmempi tapa päästä toiseen maahan, sillä esimerkiksi viisumit voidaan peruuttaa (kuten nyt on käynyt Yhdysvalloissa Trumpin hallinnon aikana). Mahdollisuus asua eri maissa voi tarjota henkilölle laajempia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen.

Toinen suuri etu on, että useamman kansalaisuuden omaava henkilö voi hakea diplomaattista suojaa miltä tahansa valtiolta, jonka kansalainen hän on. Diplomaattiseen suojeluun on historiallisesti liittynyt myös ongelma, sillä kansainvälisessä oikeudessa valtio ei ole voinut antaa kansalaiselleen suojaa toista kansalaisuusvaltiota vastaan. Näin ollen kaksoiskansalainen on voinut olla haavoittuvassa asemassa tilanteissa, joissa hänen oikeuksiaan loukataan maassa, jonka kansalainen hän myös on. Nykyään tilanne on kuitenkin tästä muuttunut ja tilanteisiin sovelletaankin "todellisen" tai "vallitsevan" kansalaisuuden testiä, jonka perusteella pyritään selvittämään mihin valtioon henkilöllä on todellinen side.

Monikansalaisuus voi aiheuttaa myös muita ongelmia, sillä eri maiden lainsäädännöt saattavat olla ristiriidassa keskenään. Tämä voi tuoda ongelmia esimerkiksi asevelvollisuuden (toisissa maissa pakollinen, toisissa ei) tai verotuksen suhteen.

Argjenta Kelmendi (oma vastaus)

Monikansalaisuus kansainvälisessä oikeudessa

Monikansalaisuudella eli kaksoiskansalaisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilöllä on kahden tai useamman valtion kansalaisuus. Kaksoiskansalaisuus on kansainvälisessä oikeudessa monimutkainen ilmiö, joka tuo mukanaan sekä etuja että haasteita sekä yksilön että valtionkin näkökulmasta katsottuna.

Monikansalaisuus voi olla hyvä asia, koska se mahdollistaa yksilölle laajemmat oikeudet, kuten helpomman liikkumisen eri maiden välillä, työnteon ja opiskelun eri maissa sekä mahdollisuuden diplomaattiseen suojeluun kaikilta kansalaisuusvaltioilta. Monikansalaisuus parantaa yksilön oikeussuojaa, koska kaksoiskansalaisuuden omaava henkilö voi vapaasti hakea suojaa miltä tahansa valtiolta, jonka kansalainen hän on, mitä tahansa muuta valtiota vastaan.

Toisaalta, monikansalaisuus voi aiheuttaa ongelmia kansainvälisessä oikeudessa. Kansalaisuus on ratkaiseva linkki yksilön ja valtion välille. Historiallisesti valtio ei ole voinut antaa kansalaiselleen diplomaattista suojelua valtiota vastaan, jonka kansalainen kyseinen henkilö myös oli. Esimerkiksi verotus voi aiheuttaa haasteita, jos yksilöllä on asunto toisessa kansalaisuusvaltiossa ja hän tekee työtä ja saa tuloja toiselta kansalaisuusvaltiolta. Monikansalaisuuden omaava henkilö voi joutua kahden tai useamman maan verovelvolliseksi, mikä voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Kansainvälisen vero-oikeuden keskeinen tavoite on kaksinkertaisen verotuksen poistaminen. Täten voi syntyä diplomaattisessa suojelussa ristiriitoja siitä, miltä kansalaisuusvaltiolta yksilön on haettava suojaa ja mikä valtio voi suojella yksilöä verotukseen liittyvissä asioissa.

Nykyään kansainvälisessä oikeudessa kuitenkin sovelletaan usein "todellisen" tai "vallitsevan" kansalaisuuden testiä, jossa henkilön ensisijainen kansalaisuus määräytyy sen mukaan, mihin valtioon hänellä on vahvin yhteys. Yleensä tämä vahva yhteys tarkoittaa sitä valtiota, jossa yksilö asuu. Tätä perustellaan sillä, että yleensä yksilöllä on vain yksi ensisijainen side yhteen valtioon. Tämä periaate pyrkii vähentämään mahdollisia väärinkäytöksiä ja takaamaan oikeudenmukaisen kohtelun jokaiselle kansainvälisen oikeuden alalla.

Yhteenvetona, monikansalaisuus tarjoaa yksilölle merkittäviä etuja mutta se tuo mukanaan myös oikeudellisia haasteita diplomaattisen suojelun osalta. Näiden haasteiden hallinta edellyttää huolellista kansainvälistä sääntelyä ja erityisesti valtioiden välistä yhteistyötä. Tavoitteena olisi maksimoida monikansalaisuuden hyödyt ja minimoida sen aiheuttamat mahdolliset haitat.