VOIMANKÄYTTÖÄ LIEVEMMÄT TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

Silja Tuominen

Venla Salminen

1. Ovatko valtion A asettamat pakotteet kansainvälisen oikeuden mukaisia?

Tapauksessa on kyse siitä että valtio A on asettanut taloudellisia pakotteita valtiota B vastaan. Tapauksen tosiseikaston pohjalta voidaan katsoa että valtio B on rikkonut kansainvälisiä velvoitteita. 

Tapauksen puntaroinnissa keskeistä on että kansainvälinen oikeusjärjestys ei kata minkäänlaista keskitettyä toimivaltaa, jolla valtio voidaan määrätä vastuuseen toimenpiteistään tällaisissa tilanteissa. Vahinkoa kärsineellä valtiolla on velvollisuus ryhtyä yksipuolisiin toimenpiteisiin, etujensa turvaamiseksi. 

Käytettyinä toimenpiteinä tapauksessa on varojen jäädyttäminen sekä valtion A:n yrityksien kaupankäynnin kieltäminen valtion B:n toimijoiden kanssa. 

. Vastatoimien hyväksyttävyyden kannalta edellytetään että ne ovat ovat aseettomia sekä väkivallattomia. Vahinkoa kärsinyt valtio on ainoa joka voi tällaisiin vastatoimiin ryhtyä. Eli tässä tapauksessa B on rikkonut kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, voi valtio A tämän perusteella asettaa oikeutettuja pakotteita vastatoimenpiteenään

Pohdittavaksi tulee myös asetettujen pakotteiden oikeudenmukaisuus kansainvälisen oikeuden mukaan. Ratkaisevaa pakotteiden oikeudenmuakisuudessa on niiden kesto sekä tehokkuus sallittujen päämäärien kannalta. 

ILC asettaa aineellisia edellytyksiä vastaoimenpiteille ja niiden pakottamattomuudelle. Taloudelliseksi pakottamiseksi katsotaan tilanteet, jossa yksi valtio painostaa toista valtiota erinäköisillä taloudellisia keinoilla saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Esimerkkejä tälläisistä tilanteista on paljon. Esimerkiksi toimet joilla heikennetään valtion alueellista koskemattomuutta ovat laittomia. Huomionarvoista on myös se, että myös laajat varojen jäädytykset nähdään YK:n päätöslauselman mukaan taloudellisena pakottamisena. 

Kuitenkin tarkastelussa päämäärät ovat keskeisiä, ja useilla taloudellisilla toimenpiteillä kuten juuri varojen jäädyttämisellä pyritään saamaan valtio noudattamaan kansainvälisiä velvoitteita. Tällöin taloudelliset pakotteet voidaan katsoa hyväksyttyinä. Rajan määrittäminen tällaisiin toimiin on haastavaa mutta selvää on se että kansainvälisen oikeuden pakottavien jus cogens tasoisten sääntöjen rikkominen katsotaan laittomaksi ja siten rangaistavaksi. 

2. Mitä oikeussuojakeinoja valtio B:llä on käytettävissään vastauksena valtion A toimenpiteisiin?

Valtiolla B on käytettävissä moniakin oikeussuojakeinoja kuten esimerkiksi juuri edellä mainitut vastatoimet eli retorisiot joilla toista valtiota pyritään painostamaan. Vastatoimiin voidaan katsoa kuuluvan esimerkiksi vapaaehtoisen avun tai taloudellisen tuen evääminen sekä kauppasuhteiden katkaiseminen. 

Toimien on pyrittävä sallittuihin päämääriin, ja niiden on oltava väliaikaisia. Tämä toimet eivät tässä tilanteessa ole välttämättä parhaita, koska keinot saattaisivat aiheuttaa vaan tilanteen eskaloitumisen. 

Käytettävänä oikeussuojakeinona ovat myös neuvottelut tai diplomaattinen väliintulo. Myös YK:n yleiskokouksen päätöksen hakeminen on mahdollista. 

Valtiot voivat myös yhtenä oiekussuojakeinona saattaa asian kansainväliseen tuomioistuimeen eli ICJ:hin. Myös vapaaehtoista apua on mahdollista hakea WTO:lta eli maailman kauppajärjestöltä, jos kyseiset pakotteet ovat rikkoneet kansainvälisiä kauppasääntöjä. 

Paras ratkaisu tässä tapauksessa olisi ehdottomasti neuvottelut osapuolien välillä, sekä toissijaisena asian saattaminen kansainväliseen tuomioistuimeen. 

Aada Hakonen

1. Ovatko valtion A asettamat pakotteet kansainvälisen oikeuden mukaisia?

Tapauksessa valtio A on asettanut valtiolle B taloudellisia pakotteita, saadakseen valtion B noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Valtion A asettamien pakotteiden

ILC:n asettamissa edellytyksissä kielletään pakottavat vastatoimenpiteet, mikä itsessään on tapauksen pakotteita vastaan. Määritelmän mukaan vastatoimepiteet eivät saa rikkoa ihmisoikeuksia. Kyseisessä tapauksessa ei voida taata, ettei taloudelliset pakotteet aiheuttaisi ihmisoikeus rikkomuksia. Vaikutukset eivät suoranaisia, mutta tuonnin rajoittaminen vaikuttaa epäsuorasti myös ihmisten elintasoon.

 oikeudenmukaisuus riippuu pitkälti pakotteiden tehokkuudesta sekä kestosta. Pakotteiden pitkäkestoisuus voi aiheuttaa vakavampia ihmisoikeusvelvoitteiden rikkomuksia kuin valtion B toteuttamat ihmisoikeusvelvoitteiden rikkomukset itsessään. 

Hyvänä esimerkkinä taloudellisten pakotteiden äärimmäisyydestä: Yhdysvaltojen Kuuballe asettama kauppasaarto, jossa Yhdysvaltojen tavoitteena on saada Kuuba luopumaan kommunismista sekä omaksumaan universaaleja ihmisoikeuksia. Kuuban kauppasaarto on kestänyt yli 60-vuotta ja Kuuban kansalaiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä.

Kyseisessä tapauksessa ei myöskään mainita ihmisoikeusvelvoite rikkomusten vaikutuksesta valtioon A, jolloin valtiolla A ei ole oikeutta asettaa pakotteita B:tä kohtaan.

Pakotteiden oikeudenmukaisuus riippuu siis pitkälti niiden tehokkuudesta.

2. Mitä oikeussuojakeinoja valtio B:llä on käytettävissään vastauksena valtion A toimenpiteisiin? 

  Oikeussuojakeinoina Valtio B voi pyrkiä neuvottelemaan pakotteista valtion A kanssa tai vaihtoehtoisesti B voi turvautua kolmanteen osapuoleen eli sovittelijaan. tai viimekädessä myös tapaus voidaan käsitellä kansainvälisessä tuomioistuimessa, jonka päätös on sitova.

Valtio B voi hyödyntää myös vastatoimenpiteitä eli retorsiot. Valtio B voi esimerkiksi vastatoimepiteenä asettaa valtiolle A samanlaisia pakotteita tai uhata diplomaattisuhteiden katkaisemisella. Vastatoimepiteillä pyrkimys korjata tilanne. Vastatoimepiteet ovat väliaikaisia. Kyseisessä tapauksessa vastatoimepiteet eivät välttämättä tehokkain oikeussuojakeino sen vuoksi, että saattaisi aiheuttaa tilanteen ei toivotun kärjistymisen.

Kyseisessä tapauksessa järkevin vaihtoehto olisi neuvottelu ja/tai sovittelu, tai viime kädessä asian käsittely kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Johanna Kirvesniemi

1. Ovatko valtion A asettamat pakotteet kansainvälisen oikeuden mukaisia?

Lailliset vastatoimet ovat toimenpiteitä, joilla pyritään painostamaan toista valtiota noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ilman aseellista voimankäyttöä. Jotta pakotteet olisivat sallittuja, niiden täytyy perustua todelliseen ja vakavaan kansainvälisen oikeuden loukkaukseen, kuten ihmisoikeusrikkomuksiin.

Valtion A:n asettamat pakotteet voivat olla kansainvälisen oikeuden mukaan sallittuja, mikäli ne täyttävät tietyt oikeudelliset ehdot. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio B:n on täytynyt selvästi rikkoa kansainvälistä velvoitetta (kuten ihmisoikeuksia), ja että valtio A on ensin pyrkinyt ratkaisemaan tilanteen neuvotteluteitse. Lisäksi pakotteiden tulee olla suhteellisia ja luonteeltaan väliaikaisia, eivätkä ne saa rikkoa kansainvälisen oikeuden pakottavia normeja tai aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä siviiliväestölle. Mikäli nämä edellytykset eivät täyty, pakotteet voivat olla kansainvälisen oikeuden vastaisia.

2. Mitä oikeussuojakeinoja valtio B:llä on käytettävissään vastauksena valtion A toimenpiteisiin?

Valtio B väittää, että pakotteet rikkovat sen taloudellista itsemääräämisoikeutta ja aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä sen kansalaisille. Mikäli näin on, pakotteet voivat olla ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Tällöin valtio B voi yrittää saattaa asian kansainvälisen tuomioistuimen, kuten ICJ:n, käsiteltäväksi, edellyttäen, että toimivalta on molemmin puolin hyväksytty. Lisäksi valtio B voi hakea tukea kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten Yhdistyneiltä kansakunnilta, tai pyrkiä ratkaisemaan tilanteen neuvotteluin tai sovittelun avulla. Mikäli lailliset perusteet täyttyvät, myös B:llä on oikeus käyttää omia vastatoimia.

Marialuisa Leppäkoski

Kyseisessä tapauksessa pakotteiden tarkoituksena on saada valtio B noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan, jolloin ne voidaan lähtökohtaisesti oikeuttaa. Lähtökohtana tietenkin on, että valtio B on hyväksynyt kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen ja valtio A voi siksi, syyttää valtio B:n sopimusrikkojaksi. Jos pakotteiden ensisijaisena tavoitteena kuitenkin olisi valtion B suvereenisuuden heikentäminen, olisivat ne kansainvälisen oikeuden vastaisia. Valtion A asettamat pakotteet tulee olla myös suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Toimenpiteen oikeudenmukaisuuden kuitenkin kyseenalaistavat valtion B väitteet, että ne aiheuttavat kärsimystä valtion väestölle. Tämä siksi, että pakotteet eivät saa rikkoa ihmisoikeuksia eikä humanitaarisia oikeuksia. Myöskään kansainvälisiä pakottavia normeja, kuten ius cogens -normeja, ei saa rikkoa. On huomattava, että laajat pakotteet ja varojen jäädyttämiset voivat olla yhtä tuhoisia valtion väestölle kuin aseellinen konflikti.

Valtio B voi oikeussuojakeinona pyrkiä saamaan valtion A hellittämään pakotteet diplomaattisin keinoin, kuten neuvottelujen ja sovittelun avulla. Jos valtio B muuttaa toimintaansa ja osoittaa sitoutumisensa kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin, ei valtio A:lla ole enää perusteita pakotteiden jatkamiseen. Valtio B voi myös toisena oikeussuojakeinona viedä asian ICJ:n käsiteltäväksi, jos se on tunnustanut ICJ:n toimivallan. Kansainvälisessä tuomioistuimessa voidaan arvioida esimerkiksi valtion A asettamien pakotteiden oikeudenmukaisuutta ja suhteellisuutta. Valtio B voi myös kokea pakotteiden uhkaavan kansainvälistä rauhaa ja siksi se voi kääntyä YK:n yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston puoleen.

Astrid Snäll

1. Onko valtion A asettamat pakotteet kv oikeuden mukaisia?

A:n asettamat taloudelliset pakoitteet ovat kv oikeuden mukaisia, jos ne täyttävät kansainväliset velvoitteet eli jos B on rikkonut kv ihmisoikeusvelvoitteitaan, A voi perustella pakotteet näiden rikkomusten lopettamiseksi. Kv oikeuden mukaan vahinkoakärsinyt voi ryhtyä laillisiin ja väkivallattomiin vastatoimenpiteisiin vastauksena toisen valtion kv velvoitteiden rikkomiseen. Pakotteiden on oltava suhteellisia ja kohdennettuja, niin että ne vaikuttavat ensisijaisesti vastuussa oleviin tahoihin eikä tarpeettomasti muihin. YK:n päätöslauselmien mukaan taloudellinen pakottaminen, joka heikentää valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäistyyttä, on laitonta. Pakotteet voivat olla kuitenkin oikeutettuja, jos ne perustuvat kv oikeuteen ja pyrkii varmistamaan kv velvoitteiden noudattamisen.. 

2. Mitä oikeussuojakeinoja valtio B:llä on käytettävissään vastauksena A:n toimenpiteisiin?

Valtio B voi pyrkiä neuvottelemaan diplomaattisesti valtion A:n kanssa pakotteiden poistamisesta tai lieventämisestä. Valtio B voi viedä asian myös ICJ:hin tai muuhun kv oikeusistuimeen, jos se katsoo, että pakotteet rikkovat kv oikeutta. B voi hakea tukea ja päätöslauselmia myös YK:lta tai muilta kv järjestöiltä, jotka voivat painottaa A:ta poistamaan pakotteet. B voi harkita myös omia vastatoimenpiteitä A:ta kohtaan, mutta niiden tulee olla myös kv oikeuden mukaisia ja suhteellisia. B voi hakea myös Yk:n turvallisuusneuvoston määräämiä sanktioita valtiota A:ta vastaa, jos pakotteet rikkovat kv normeja. 

Siiri Haaksi

1. Ovatko valtion A asettamat pakotteet kansainvälisen oikeuden mukaisia?

A:n asettamat pakotteet voidaan katsoa sallituiksi toimenpiteiksi, mikäli ne täyttävät tietyt ehdot eli mikäli ne ovat: väliaikaisia, suhteellisuusperiaatteen mukaisia ja suunnattu oikeudenloukkauksen lopettamiseen. Koska B on rikkonut kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, voidaan A:n asettamia pakotteita pitää perusteltuina vastatoimenpiteinä. Toisaalta, jos pakotteet aiheuttaisivat tarpeetonta kärsimystä siviiliväestölle, ovat ne ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeus- ja humanitaaristen normien kanssa.

2. Mitä oikeussuojakeinoja valtio B:llä on käytettävissään vastauksena valtion A toimenpiteisiin?

B:llä on käytettävänä useita oikeussuojakeinoja. B voi esimerkiksi käyttää erilaisia diplomaattisia keinoja – neuvottelut, sovittelu – sekä oikeudellisia keinoja – asian vienti ICJ:lle, mikäli tämän toimivalta on kummankin osapuolen hyväksymä.